Olin ystäväni luona käymässä, kun perheen 9-vuotias tyttö kertoi silmät kiiluen isoäidilleen haluavansa syntymäpäivälahjaksi tehtaan pöydälle. Olimme kaikki hiukan hämillämme, sillä emme tienneet, mikä se sellainen lelu on. Tyttö oli nähnyt siitä videon. Joku meistä tajusi, että hän taitaa puhua 3D-printteristä. Se tekee leluja kuin tehdas ja sen voi nostaa pöydälle. Isoäiti ei vieläkään tiennyt, mikä se on eikä osannut vastata tytön innostukseen.
Kiihtyvän kehityksen yksi haasteista on se, että yhä vähemmän tarvitaan vuosia kahden ihmisen väliin, kun he jo ovat kasvaneet hyvin erilaisissa lelujen, välineiden ja laitteiden ympäristöissä. Kun he ovat oppineet näkemään maailman erilaisena, syntyy tilanne, että nuoret ja vanhat operoivat erilaisilla sanoilla, termeillä, konsepteilla ja ideoilla. Vanhemmat eivät pääse nuorten pään sisään ja nuoret eivät ymmärrä vanhempiaan. Voi olla, että he kasvavat erilleen.
Meillä ei ole varaa olla ymmärtämättä sitä maailmaa, missä lapset ja nuoret kasvavat. Joka neljäs ihminen maapallolla on alle 14 vuotta. Joka toinen on alle 30 vuotta. Vaikka Suomessa ikäjakauma onkin päinvastoin, globaalisti nuoret ovat historian suurin ryhmä ja asiakassegmentti myös. He eivät ole tietenkään samassa määrin edustettuina politiikassa, mutta juuri siksi koskaan ei ole ollut yhtä tärkeää pitää heitä mukana tulevaisuuden rakentamisessa.
Teknologiaa on ylipäätään kehitetty aina leikin, uteliaisuuden ja intohimon kautta. Lapset ovat tässä hyviä. Katso ympärillesi – näetkö heitä, jotka ovat yliedustettuna tulevaisuudessa? Kai olet tietoinen viimeisistä trendeistä, tubettajista ja sovelluksista, jotka leviävät kulovalkean tavoin?
Meidän pitää myös alkaa miettimään, miten ajamme sisään uutta sukupolvea työntekijöitä ja johtajia. Moni tällä hetkellä johtotehtävissä oleva henkilö eläköityy Suomessa seuraavan 10 vuoden aikana. Miten yhdistämme nuorten näkemyksen ja työikäisten kokemuksen? Näkemystä on vaikea kopioida, jos ei ole digitaalisen ajan kasvatti, mutta kokemusta ei saa kuin ajan myötä. Molemmilla on jotain annettavaa toisilleen. Olisi väärin sanoa, että nuorissa on tulevaisuus. Meissä kaikissa on se tulevaisuus. Sen sijaan pitäisi sanoa, että nuorilla on tulevaisuus.
Vastuullisuudesta on tulossa aikamme merkittävin mittari. Tarvitsemme sukupolvien välistä dialogia, jotta keskitymme ratkaisemaan oikeita ongelmia ja pidämme horisontin tarpeeksi kaukana. Kyse ei ole siitä, ovatko nuoret potentiaalisia asiakkaita tai löytyykö heiltä maksukykyä, vaan siitä, että heidän ajattelunsa heijastaa niitä arvoja, jotka ohjaavat kehitystä. Yhteiskunnan tilaa ei näe televisiosta, internetistä tai mediasta, vaan mistä? Lapsista ja nuorista.