Se, että tekee montaa jopa erilaista asiaa samaan aikaan ansaitsee ihailua, ei epäilyä.
Tänä päivänä meitä kannustetaan priorisoimaan ankarasti. Warren Buffet antaa haastattelussa ohjeen, kuinka huipulle pääsee sanomalla melkein kaikelle ei. Harjoittelemme olemaan määrätietoisia ja toistamme mantraa: fokus, fokus, fokus. Onhan sinulla missio kristallinkirkkaasti mielessä? Missä näet itsesi 10 vuoden päästä? Rönsyily on merkki epäammattimaisuudesta ja kokemattomuudesta. Kyky tehdä yksi asia hyvin on tärkeämpää kuin monta asiaa keskinkertaisesti.
Onko todella niin, että rajaamalla toimintaamme ja sanomalla ei saamme onnistumisia?
Kun Shakespeare työsti Hamletia ja Macbethia, koko näytelmähistorian klassikoita, hän kirjoitti myös Windsorin iloiset rouvat -näytelmän, mikä oli floppi ja useimpien kriitikoiden mukaan Shakespearin koko uran huonoin näytelmä. Einstein työskenteli yhtä aikaisesti viiden eri teorian parissa, joista yksi oli suhteellisuusteorian ensimmäinen versio vuonna 1905. Hän julkaisi viisi tieteellistä artikkelia vuodessa, joista neljä ensimmäistä tulivat vain neljän kuukauden aikana. Eikö hän osannut keskittyä yhteen asiaan kerrallaan? Picasso teki 20 000 maalausta uransa aikana. Kuinka montaa niistä pidettiin maailmanluokan maalauksina ja kuinka monta epäonnistumista mahtui mukaan?
Kun katsotaan eri alojen huippuja läpi historian, käy ilmi, että poikkeuksellisen luovilla ihmisillä on itse asiassa ollut numeerisesti enemmän huonoja ideoita kuin kollegoillansa. Miten voi olla mahdollista, että ne nerot, jotka ovat jättäneet meille upeita tuotteita, tieteellisiä läpimurtoja tai taiteen merkkiteoksia, ovat mokailleet enemmän kuin kilpakumppaninsa? Vastaus on helppo: He ovat yksinkertaisesti tehneet enemmän kuin muut. Kun ideoita on paljon, joukkoon mahtuu huonojakin.
Usein ajattelemme, että meidän pitää keksiä yksi hyvä idea, jota kehitämme paremmaksi ja jolla pääsemme eteenpäin. Rönsyily on naivia ja vie energiaa pois itse tarkoituksesta. Workshopeissa tämä näkyy konkreettisesti, kun jokainen yrittää pitää huolta siitä, ettei oma idea vain olisi huono, vaan oivaltava. Ja ideoiden määrä kärsii. Ikään kuin etsisimme neulaa heinäsuovasta ja eksyminen muille teille vain lisäisi heinän määrää tehden neulan löytämisestä vaikeampaa. Minusta asia on toisinpäin. Kun annamme rönsyilylle mahdollisuuden, voi heinään tulla useampia neuloja, jolloin yhdenkin löytäminen tulee todennäköisemmäksi.
En usko, että Einstein olisi onnistunut läpimurroissaan, jos hänet olisi pakotettu keskittymään yhteen teoriaan kerrallaan. Voi olla, että Hamletista ja Macbethistä ei olisi tullut Shakespearin parhaita näytelmiä, ellei hän olisi samaan aikaan tehnyt epäonnistunutta komediaa. Keskeistä on se, että he tekivät montaa asiaa samaan aikaan.
Aina, kun sinua kehotetaan keskittymään yhteen asiaan, sinua ohjataan lokeroon. Luulisi, että viimeistään Elon Musk ja mobiilimaksaminen, sähköautot, raketit, tunnelit ja aivosirut ovat osoittaneet sen vääräksi. Henkilön pätevyys ei laske sitä mukaa, kun hän hyppää uusiin ja erilaisiin projekteihin, vaan päinvastoin.