Puhelimesi soi ja vastaat. Puhelinmyyjä esittelee itsensä ja aloittaa small talkin. Kenties hän kyselee päiväsi kuulumisia, puhuu säästä ja niin edelleen. Vaikka sinulla olisikin aikaa jutustella, tuskin se tuntuu hyvältä. Tiedät, että puhelinmyyjää ei oikeasti kiinnosta. Hän aikoo kuitenkin vain myydä sinulle hetken päästä jotain.
Eräässä kirjoittamista ja markkinointia käsittelevässä aamiaistilaisuudessa osallistujia kehotettiin tekemään klikkiotsikoita, valitsemaan hashtagit ja kuvat tietyllä periaatteella maksimoidakseen näkyvyyden sosiaalisessa mediassa. Toisin sanoen käyttäytymään niin kuin algoritmi haluaa sinun käyttäytyvän. Tavoite oli ymmärtää algoritmien toimintaperiaatteet niin, että niitä voisi käyttää omaksi edukseen.
Meillä on tapana kehittää erilaisia keinoja, joilla pyrimme vaikuttamaan toinen toisiimme ja saamaan huomiota. Opiskelemme myyntitekniikat ja käymme läpi neuvottelutaktiikat – tähtäämme vetämään oikeista naruista saadaksemme haluamamme. Meistä tulee aina vain hienovaraisempia ja huomaamattomampia valehtelijoita sen sijaan, että olisimme rehellisiä. Poseeraamme firman arvoja ja näytämme brändimme sopivien filttereiden läpi. Olemme oppineet näyttelemään uskottavasti.
Moniin kiiltokuvat ja superlatiivit tepsivätkin, mutta toiset ovat niille immuuneja. Kun tunnistamme sen, että meihin yritetään vaikuttaa helpoilla keinoilla, reaktiona on usein varautuminen. Välillemme muodostuu muuri, joka estää kohtaamisen ja dialogin. Huomaamme pelin ja alamme pelaamaan sen mukaan. Puhelinmyyjällä on entistä kovempi työ saada minut ostamaan tuote. Kun tunnistan somessa halvat temput, en varmasti klikkaa. Entä jos olisimme täysin läpinäkyviä aikeissamme, eikö se synnyttäisi enemmän luottamusta? Ainakin se säästäisi aikaa ja päänvaivaa. Rehellistä ihmistä ei nimittäin tarvitse tulkita. Eikö muutenkin olisi parempi, että ihmiset tekisivät asioita, joita he haluavat tehdä – ei siksi, että osasimme suostutella heidät tekemään niin?
Uskon, että tarve aitouteen kasvaa tulevaisuudessa. Olemme väsyneet näkemään ympärillämme jatkuvasti käsikirjoitettua, suunniteltua ja harjoiteltua sisältöä. Jos vastaanottaja kokee, että hänelle puhutaan rehellisesti, hän kuuntelee kyllä. Huomiota ei tarvitse yrittää kalastella, sillä meitä kiinnostaa toinen ihminen, mutta ei hänen roolinsa.
Aitouden puutteen vuoksi perinteiset markkinointikeinot eivät välttämättä toimi enää. Tuputtamisella ei saada yhteyttä aikaiseksi. Kaipaamme jotain aitoa, jotain autenttista. Tunnistamme kilometrin päähän, kun meihin yritetään vaikuttaa ja peli on usein silloin menetetty. Sen sijaan, että pyrkisimme olemaan aina vain nokkelampia, entä jos kokeilisimme rehellisyyttä? Jos rehellisyys ei riitä, mistä se kertoo? Ei se superlatiiveilla parane. Sanonta “fake it ’til you make it” pitäisi päivittää muotoon “make it ’til you make it”.